Karin Slaughter: Hyvä tytär. Pokkari, 555 s. 2017

Pokkarin nappasin Kampin linja-autoaseman suutarin kierrätyshyllystä kun aamulla luin edellisen loppuun. Kannan pokkareita repussa mukanani ja luen metro- ja junamatkoilla sekä joutuessani odottelemaan tai jonottelemaan. 

Kaksi tyttöä pakotetaan metsään aseella uhaten. Kuinka monen ihmisen elämään vaikuttaa kostoretki puolustusasianajajan kotiin, jossa kaikki menee pieleen kun talossa on paikalla väärät henkilöt? Miten menneisyys sattumanvaraisesti kohtaa nykyisyyden? Samalla kun ratkaistaan kouluampumistapauksen mysteeriä, kääritään auki vanhoja solmuja liki 30 vuoden takaa. 

- En voinut enää ikinä edustaa raiskaajaa sen päivän jälkeen. Paljastus yllätti Samin. - Sinä olet aina sanonut, että jokainen ansaitsee mahdollisuuden.

- Niin ansaitsee, mutta ei minun tarvitse sitä heille antaa. Kun katson sen tytön kuvia, ymmärsin raiskauksesta jotain, mitä en ollut koskaan ennen ymmärtänyt. Raiskaaja vie naisen tulevaisuuden. Se ihminen, joka naisesta olisi tullut, joka hänen oli määrä olla, on Poissa. Se on monessa mielessä murhaa pahempi, koska raiskaaja on tappanut potentiaalisen ihmisen, pyyhkinyt pois potentiaalisen elämän, mutta silti nainen yhä elää ja hengittää ja joutuu keksimään toisen tavan selvitä. Tai jossain tapauksessa hän ei selviä.